Rasismikokemukseni

Monet islamiin kääntyneet musliminaiset ovat usein sanoneet saaneensa kuulla ilkeää peräänhuutelua ja päälle syljeskelyä ja muutakin. Nämä rasistit paljastavat siten oman älykkyysosamäärän, joka ei voi olla kovin korkea, kerran aukovat päätään toisille. Sivistynyt ihminen on kohtelias kaikille, uskontoon tai mihinkään muuhun katsomatta.

Omalle kohdalleni on osunut vain kerran sellainen huutelija, keski-ikäinen suomalainen mies. Se tapahtui noin vuosi sitten, kun olin nousemassa lähijunaan eräältä asemalta ja tämä mies oli takanani ja alkoi huutelemaan, kunnes ohitti minut ja hiljeni yhtäkkisesti kun hän katsoi kasvoihini. Se siitä sitten, sitä ennen eikä sen jälkeen ole kukaan edes sanonut pahaa sanaa minulle, mistä olen onnellinen.

Islamilaisesta tervehdyksestä...

Sinä aikana, jona olen ollut muslimi, vain harva muslimi on vastannut salameihini tai tervehtinyt minua salamein kohdatessa. Itse yritin tervehtiä aluksi toisia musliminaisia, niitä joita en tunne (sillä en tunne montaa muslimia henkilokohtaisesti) kunnes totesin, että tervehdin aivan turhaan, sillä harva vaivautui vastaamaan. Itseäni ainakin on harmittanut vietävästi, joten lopetin itsekin yrittämästä, mitä sitä nyt turhaan. Välillä tuntui jopa, että minussa olisi jotain vikaa, koska kukaan ei tahtonut vastata salameihini.

Haluankin kysyä, että miksi on niin vaikea sanoa salamit?
Ei luulisi olevan iso tehtävä sanoa "as-salamu alaykum tai vastata " wa alaykum as-salam" niillekin joita ei tunne. Eihän meitä muslimeita ole vielä kovinkaan paljoa Suomessa ja joka kadunkulmassa ei vielä törmää toisiin siskoihin. Ystävällinen "salam" voi olla joillekin päivän piristys ja saada tuntumaan olon paremmalta.

Vielä loppukevennykseksi eräs hadith, itse vapaalla kädellä suomennettuna:

Kertonut ´Abdullah bin ´Amr: Mies kysyi Profeetalta (SAWS), "Mitkä islamilaiset piirteet ovat parhaimpia?" Profeetta (SAWS) sanoi, "Ruoki ihmisiä ja tervehdi niitä jotka tunnet ja niitä joita et tunne." - Sahih Bukhari

Miksi aloitin bloggaamisen?

Jo aiemmin olen huomannut, että ehkä olisi syytä muistuttaa Suomen muslimi ummaa joistain asioista, joita aion käsitellä blogissani. Haluan, että muut ihan uudet tai suhteellisen uudet muslimit eivät kokisi samaa kuin minä olen kokenut niinä kahtena vuotena, joina tähän mennessä olen ollut muslimi. Erityisesti kaksi tänä aikana kohtaamaani asiaa ovat masentaneet minua melkoisen paljon ja mielestäni niillä on ellei paljon, niin ainakin jonkin verran osuutta muslimin elämässä.

Ujona ja hiljaisenakin bloggaus on minulle hyvä tapa tuoda ajatuksiani julki. Luultavasti muutenkin kirjoittaminen on minulle paras tapa ilmaista itseäni, koska se ei vaadi niin paljon rohkeutta kuin julkinen keskustelu tai puhe.